Rock ’n’ rollin rantautuessa Suomeen 1950-luvulla, se herätti lähinnä vain median ja nuorison kiinnostuksen. Tämä johtui sen poikkeavuudesta muihin pinnalla olleisiin musiikin tyylilajeihin verrattuna. Huomiota se sai myös aikaansa nähden ennenkuulumattomalla aggressiivisuudellaan. Vaikka tätä uutta musiikkityyliä markkinoitiin lähinnä nuorisolle, otti aikansa ennen kuin valtaosa nuorista omaksui tämän musiikkimaailman outolinnun osaksi kulttuuriaan. Vielä 1950-luvulla jazz ja iskelmä olivat nuorten keskuudessa rockia suositumpia.
Pikakatsaus rock-musiikin varhaiseen historiaan
Nimitystä rock ’n’ roll oli käytetty 1940-luvulla nopeatempoisesta musiikista, ja blues-kappaleissa jo niinkin aikaisin kuin 1920-luvulla. Termi vakiintui viimeistään radiokanavien otettua sen käyttöönsä kuvailemaan uutta vauhdikasta musiikkityyliä.
Tyylille ominaisia piirteitä olivat aggressiivinen poljento, pianon raivokas hakkaaminen, sekä sähköistetyt instrumentit. Vaikka sähkökitara oli kehitelty jo 1930-luvun alussa, oli siitä tullut yksi rock-musiikin tunnistettavimpia elementtejä, pitkälti yhdysvaltalaisen kitaristi-laulaja-lauluntekijä Chuck Berryn ansiosta. Sähköbasso oli yleistynyt vasta 1950-luvun lopulla. Sitä ennen oli käytetty pystyasennossa soitettavaa mallia. Tällaisia bassoja voi edelleen nähdä käytettävän rockabilly-musiikissa, joka sai alkunsa 1950-luvulla.
Oli käytännössä mahdotonta nimetä ensimmäistä rock ’n’ roll-kappaletta, mutta ensimmäinen todellinen rocktähti ja nuorisoidoli oli ollut kiistatta rock ’n’ rollin kuninkaaksikin nimetty Elvis Presley, jonka heinäkuussa 1954 julkaisema albumi ”That’s All Right” oli yleisen mielipiteen mukaan ensimmäinen rock ’n’ roll-albumi. Rockista oli tullut todellinen, niin ihailtu kuin paheksuttukin ilmiö.
Suosion huipulle alalaji kerrallaan
1960-luvulle siirryttäessä yleiset asenteet rock-musiikkia kohtaan olivat keventyneet 50-lukuun verrattuna. Psykedeelisen rock toimi aikakautensa soundtrackina, proge alkoi vuosikymmenen lopulla nostaa päätään, ja useita rocktähtiä alkoi nousta pinnalle. Rockin ja 1960-luvulla kulta-aikaansa eläneen hippiliikkeen kannalta vuosikymmen huipentui elokuussa 1969 järjestettyyn Woodstock-musiikkifestivaaliin. Festivaalin artistikattaus kuulosti epätodellisen huikealta, etenkin kun 50 vuotta oli kulunut tästä rock-spektaakkelista. Lavalle nousivat mm. Santana, The Who, Janis Joplin, Jefferson Airplane, Jimi Hendrix, sekä lukuisia muita aikansa suurimpia nimiä.
Kuten jokaisella vuosikymmenellä rock-musiikin synnyn jälkeen, myös 1970-luvulla oli oma äänensä. Progressiivinen rock teki tilaa heavy metallin ensiaskelille. Raskaampien soundien vallatessa rockin kasvavaa kenttää, esiin astuivat Black Sabbathin ja Led Zeppelinin kaltaisia jättiläisiä. Black Sabbathin ikonisen Paranoidin alkutahdit tunnisti varmasti jokainen.
Rock-musiikki oli viimeistään nyt karistanut paheksutun hylkiön maineen ja saavuttanut suuren suosion valtaväestön keskuudessa. Tyylisuuntauksia syntyi jatkuvasti lisää. 1970-luvun lopulla alkanut punk-liike saattoi aiheuttaa särön yleisen hyväksynnän ilmapiiriin. Erityisesti Britanniassa suositun punkin keskiössä eivät olleet soittotaidot, vaan yhteiskunnalliset, usein anarkistiset sanoitukset, joita säestettiin yksinkertaisesti. Asiaan kuului aggresiivinen esiintyminen.
80-luvun uudesta aallosta 90-luvun grungeen
Punk sellaisena kuin se 70-luvun lopulla tunnettiin, alkoi muuttua kokeellisemmaksi. Tämä teki tilaa 1980-luvun ehkä tunnetuimmalle rockin alalajille, eli glam-metalille. Metallimusiikiksi glam metal oli melodista. Metalliin usein yhdistetty synkkyys oli vaihtunut iloiseen esiintymiseen, värikkäisiin esiintymisasuihin ja tupeerattuihin hiuspehkoihin. Tyylisuuntauksen suurimpia nimiä olivat mm. Twisted Sister, Mötley Crüe ja KISS. Glam-metallin lisäksi 80-luvulla päätään nosti myös raskas metallimusiikki, kärjessään Metallica, Iron Maiden ja Megadeth.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Nirvana lyhyestä taipaleestaan huolimatta olisi ollut 1990-luvun rock-kuningas. Yhtyeestä tuli turhautuneen sukupolven ääni, ja sen keulakuvaa Kurt Cobainia pidetään koko grunge-rockin johtotähtenä. Tähän tyylilajiin yhdistetään vahvasti flanellipaidat, kulutetut farkut sekä bändipaidat, joista omasi voit löytää osoitteesta kidsbrandstore.fi. Vaikka Seattlen grungepiireistä lähti lukuisia yhtyeitä maailmalle, tuli Nirvanasta Nevermind-albumin julkaisun jälkeen suurin. Yhtyeen tarina loppui kuitenkin lyhyeen Cobainin tehdessä itsemurhan vuonna 1994. Vaikka rocktähteyteen liitetty päihteiden värittämä elämäntapa oli vienyt lukuisia rockin uranuurtajia, elää heidän perintönsä edelleen vahvasti musiikin ajattomuudessa.